Paluumatkalla ovat tärkeitä pysähdykset ja kohtaamiset. Hetken jakaminen. Ja matka jatkuu keveämmin askelin.

Laulu syntyi 23 vuotta sitten esikoisen aloitettua koulutiensä. Herkkä päivä ainakin isälle.

Usein sanotaan, että hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Ehkä niinkin, mutta kukaan ei voi täyttää toisen paikkaa niin kuin vain sen jokainen itse voi.

Kun kaiken jälkeen... koti-ikävä vain jää.

Joskus yli 20 vuotta sitten syntyi laulu siitä tunnelmasta, mikä tuli lasten jouluvalmisteluja ja kirkkaita silmiä katsellessa. Sellaista iloa ja hyvää rauhaa tähänkin jouluun!

Kauniin kääntöpuoli suruja soittaa. Valon vastarantaan hämärä koittaa. Kaikki ovat läsnä samassa elämän taulussa ja vanhassa laulussa.

Olen kuullut tarinan, jossa mies etsi vanhaa kotiaan. Kuvassa Kievarila Kissankelloon kotiutunut heinämies.

Tämä laulu syntyi joskus 25 vuotta sitten. Olen ehkä sen jossakin esittänyt, mutta nyt löysin sen uudestaan. Sävel muistui aika nopeasti mieleen. Nyt se on tallessa täällä. Olkoon se Rukous1, jos vaikka 2 on joskus vielä tulossa.

Tämän laulun tarinat perustuvat todellisiin tähtisilmiin.

Lapsuuskodin pihapiirin vanha liiteri on nähnyt monenmoista. Tässä yhden laulun verran tarinaa.