Niinpä. Siltä elämä näyttää, kuin sitä katsoo.

Valoa on aina siellä, missä on toivoa. Pimeässäkin.

Luopumisen kivusta ja kaipauksesta. Unenomaisista muistoista.

Kun kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Ja hiljaisuutta enemmän kuin sanoja.

Tämän biisin nimi oli aluksi Täynnä tyhjää, mutta kakkososa ja viimeinen säkeistö muuttivat sen Keväistä kauneimmaksi.

Ystäväni Jukan muistolle

Se kohtaamisen hetki, kun sanat ja sävelet kohtaavat, silmien hymyssä, hyväksymisessä, kotiin tulemisen korkeassa veisussa.

Heinäkuun yön kauneudesta ja sen sisällä asuvasta kaipuusta.

Olen kuullut tarinan, jossa mies etsi vanhaa kotiaan. Kuvassa Kievarila Kissankelloon kotiutunut heinämies.

Elämät tulevat ja menevät, ei meistä kukaan tänne jää. Ystävät ja kohtaamiset jäljistä kauneimman jättää.