Kauniin kääntöpuoli suruja soittaa. Valon vastarantaan hämärä koittaa. Kaikki ovat läsnä samassa elämän taulussa ja vanhassa laulussa.
Kauniin kääntöpuoli suruja soittaa. Valon vastarantaan hämärä koittaa. Kaikki ovat läsnä samassa elämän taulussa ja vanhassa laulussa.
Se kohtaamisen hetki, kun sanat ja sävelet kohtaavat, silmien hymyssä, hyväksymisessä, kotiin tulemisen korkeassa veisussa.
Valoa on aina siellä, missä on toivoa. Pimeässäkin.
Olen kuullut tarinan, jossa mies etsi vanhaa kotiaan. Kuvassa Kievarila Kissankelloon kotiutunut heinämies.
Paluumatkalla ovat tärkeitä pysähdykset ja kohtaamiset. Hetken jakaminen. Ja matka jatkuu keveämmin askelin.
Elämät tulevat ja menevät, ei meistä kukaan tänne jää. Ystävät ja kohtaamiset jäljistä kauneimman jättää.
Heinäkuun yön kauneudesta ja sen sisällä asuvasta kaipuusta.
Tämän biisin nimi oli aluksi Täynnä tyhjää, mutta kakkososa ja viimeinen säkeistö muuttivat sen Keväistä kauneimmaksi.
Luopumisen kivusta ja kaipauksesta. Unenomaisista muistoista.
End of content
No more pages to load